PERINNE

Satoja vuosia sitten hyvin rakennetuissa hirsitaloissa asutaan yhä. Niiden tiedetään kestävän yli sukupolvien. Se on nähty. Vuosituhannen perinteeseen pohjautuva rakennustapa on olemukseltaan vankka. Nykyihmisellä on siihen hyvin vähän lisättävää. 

Perinteinen tapa rakentaa hirrestä on hioutunut muotoonsa noin tuhannen vuoden aikana. Viimeisen muutaman sadan vuoden aikana tapa ei ole perusteiltaan olennaisesti muuttunut. Käsityön tarkkuus on parantunut nykyaikaisten työkalujen myötä. Tutkimukseen perustuva ymmärrys rakennusfysiikasta ja sisäilman laadusta on syventynyt. Satojen vuosien aikana kertynyt kokemusperäinen tieto on yhdistynyt moderniin tieteelliseen tietoon. Mestarien perinnetieto on saanut numerotarkkoja arvoja. Puun ja rakennuksen käyttäytyminen eri olosuhteissa tunnetaan ja se osataan ennustaa. Perinteisen hirsirakentamisen laatu on huipussaan.

Käsinveistetty hirsitalo on kautta aikojen tehty kestämään isältä pojalle, se on ikiaikainen, nyt enemmän kuin koskaan.

KÄSINVEISTO

Käsinveistetyn hirsirakennuksen keskeisin piirre on sen elävä ilme. Hirren yksilöllinen muoto sovitetaan toiseen kuin yhteen kasvaneeksi. Sovittaminen on mahdollista vain taitavan ihmiskäden ohjaamin työkaluin. Hirsien paksuudet vaihtelevat keskenään. Hirressä on latva ja tyvi. Siinä on oksankyhmyjä, syykuvioita ja muita luonnollisia muotoja. Taitava veistäjä saa muodot sopimaan toisiinsa jättäen ne esiin. Puun muoto jää elämään.

Veistäjä antaa ilmeelle viimeisen silauksen viimeistelemällä pinnan käsin. Se voidaan vaikkapa vuolla vuoluraudalla sileäksi tai piiluttaa aaltoilevaksi piilupetkeleellä tai -kirveellä. Pinnan viiltävä työstö paitsi sulkee puun solukon ja suojaa puuta säältä, myös elävöittää ilmettä entisestään. Työn jälki jää elämään puun luonnollisen muodon kanssa sopusoinnussa.

HIRRET

Hirsiä on eri mallisia. Tavallisimmat mallit ovat pyöröhirsi, pelkkahirsi ja puolipelkkahirsi. Pyöröhirsi on yksinkertaisesti luonnonpyöreä puu, joka on kuorittu ja vuoltu pinnaltaan sileäksi. Se on hirsistä alkukantaisin - ehkä ryhmyisin on sille sopiva kuvaus. Siinä luonnonmuodot ovat voimakkaimmin esillä. Pelkkahirsi syntyy, kun pyöröhirsi sahataan kahdelta vastakkaiselta sivultaan suoraksi. Sahattu pinta on hyvä piiluttaa aaltoilevaksi. Piilutus suojaa pintaa ja elävöittää sitä. Pelkkahirsi on luonteeltaan pyöröhirttä hillitympi. Pelkkaseinän pinta on suora. Se helpottaa esimerkiksi kalustamista ja muita asennuksia.

Puolipelkkahirsi (D-hirsi) on pyöröhirren ja pelkan välimuoto. Se on toiselta sivultaan luonnonpyöreä, toiselta kyljeltä sahattu suoraksi. Sen poikkileikkaus muistuttaa muodoltaan D-kirjainta. Se mahdollistaa ulkopuolelta pyöröhirren ilmeen ja sisäpuolen tasaisen seinäpinnan etujen yhdistämisen.

SALVOKSET

Salvoksia eli nurkkaliitoksia, on lukemattomia erilaisia. Samoille salvoksille on myös useita eri nimiä. Muinaiset mestarit kehittelivät omia salvoksiaan erottuakseen joukosta ja jättääkseen puumerkkinsä rakennuksiinsa. Mestari ja hänen teoksensa tunnettiin usein salvoksesta. Erilaiset salvokset poikkeavat toisistaan paitsi ulkonäöltään, myös toiminnaltaan.

Salvokset on tapana jakaa kahteen luokkaan, pitkiin nurkkiin ja lyhyisiin nurkkiin. Pitkissä nurkissa hirsi jatkuu nurkasta yli, lyhyissä nurkissa hirren pää on nurkan tasalla. Lisäksi salvokset voidaan jakaa toiminnaltaan kiristyviin ja kiristymättömiin. Kiristymisellä tarkoitetaan salvoksen tiivistymistä, joka tapahtuu kun puu kutistuu tietyllä tavalla kuivaessaan. Kiristyvillä salvoksilla rakennettaessa on mahdollista käyttää myös tuoreehkoa kosteampaa puuta, kiristymättömillä puun on oltava kuivaa. 

Hyväksi havaittuja pitkänurkkaisia salvostyyppejä ovat esimerkiksi satulanurkka, sulkanurkka ja norjalainen nurkka. Ne kaikki voidaan veistää kiristyviksi. Satulanurkka ja sulkanurkka sopivat pyöröhirrelle, norjalainen nurkka käy pelkalle.

Lyhyistä nurkista tunnetuin lienee lohenpyrstösalvos. Sitä voidaan käyttää pelkkahirren tai päistään pelkatun pyöröhirren kanssa. Se on myös toiminnaltaan käypä. Jos ei se aivan itsestään kiristy, on se ainakin kiristettävissä, koska liittyviä pystypintoja on vain yhdellä sivulla. Lyhyet nurkat sopivat hillityn ilmeensä johdosta useimmiten myös kaavamääräysten ohjaamaan taajamarakentamiseen.

Kiristymättömistä pitkistä nurkista tunnetuimpia ovat pyöreälle puulle ämmännurkka ja pelkalle ristinurkka. Niiden käyttö on ongelmallista, koska puun pitäisi olla jo veistovaiheessa käytön aikaisessa tasapainokosteudessaan, jotta salvos ei puun kuivuessa alkaisi rakoilemaan. Lämpimän rakennuksen tapauksessa tämä vaatisi koneellisen kuivauksen, joka ei useimissa tapauksissa ole mahdollista, eikä taloudelliselta ja energian kulutuksen kannalta järkevää.

VARAUKSET

Varaus on hirsien välinen liitos pitkittäisessä suunnassa. Se on ura ylemmän hirren alapinnassa joka sopii alemman hirren luonnollisen muotoiseen selkään. Varauksia on tyypiltään avovarauksia ja umpivaraksia. Avovarauksessa hirret vastaavat toisiinsa varauksen keskellä. Varauksen reunat ovat raollaan, jolloin varauksen tilkitseminen jälkikäteen on mahdollista. Avovarauksia on käytetty lähinnä entisinä aikoina, kun käytössä olleet työkalut rajoittivat työstöä ja sen tarkkuutta. Nykypäivänä varaukset tehdään umpinaisina, jolloin ylemmän hirren varauksen reunat painuvat tiiviisti alemman hirren selkää vasten ja reunojen väliin piiloon jää tila tilkkeelle.

Modernit tarkkuustyökalut mahdollistavat taitavan veistäjän käsissä sekä varausten, että salvosten työstämisen puusepän tarkkuudella. Seinistä ja nurkista tulee tiiviitä, kuin puut olisivat kasvaneet yhteen. 

HANKKEEN VAIHEET

  • Suunnittelu

    Kaikin puolin laadukkaasti toteutettu lämpimän hirsitalon rakennushanke ei ole hätäistä hommaa. Ihannetilanteessa suunnittelusta valmiiseen lopputulokseen aikaa olisi hyvä varata kolmisen vuotta. Tosielämässä ihanteet harvoin toteutuvat ja poikkeamat ideaalitilanteesta ovat todennäköisiä ja yleensä täysin mahdollisia toteuttaa. Seuraavassa kuvaus hankkeen vaiheista siten kuin se parhaimmillaan etenisi.

    Korkealaatuinen käsinveistetty hirsirakennus on tarkoitettu säilymään yli sukupolvien. Se kannattaa suunnitella sen mukaisesti. Suunnittelussa on huomioitava hirsirakennuksen erityispiirteet. Keskeisin niistä on painuminen. Hirsirakennus painuu ensimmäiset 3-5 vuotta, kun puu kutistuu kuivuessaan. Kutistuminen on huomioitava erityisesti siellä, missä rakenteet liittyvät toisiinsa. Hyvin suunniteltuina liitokset toimivat ja ovat viimeisteltyjä.

  • Puunhankinta

    Laadukkaan suunnitelman pohjalta tapahtuu myös laadukas materiaalin hankinta. Materiaalin synty alkaa siemenestä. Puu kasvaa metsässä maaperän ravinteiden, ilmakehän hiilidioksidin ja auringonvalon voimalla hirsitukilta vaadittavaan järeyteen. Materiaalin tuotantotapa on ympäristövaikutuksiltaan ylivoimainen. Ulkopuolista energiaa ei tarvita ja hiilidioksidin vapautumisen sijaan sitä sitoutuu. Sitoutuminen jatkuu koko rakennuksen elinkaaren ajan hirren säilyessä katon alla säältä suojassa.

    Puunhankinta tapahtuu parhaimmillaan siten, että veistäjä valitsee sopivat puut metsästä rakennesuunnitelman perusteella laaditun hirsilistan mukaan. Puuta kaadetaan vain tarvittava määrä ja se katkotaan jo metsässä sopiviin mittoihin. Hukkaa ei juuri tule. Korjuu tapahtuu sydäntalvella marras-maaliskuussa, jolloin puu on lepotilassa ja maa jäässä. Talvikaadettuna puu on lahonkestoltaan parhaimmillaan. Kun maa on jäässä ja lumipeitteinen, korjuujäljet maastossa jäävät vähäisiksi. Korjuusta lähtien puuta käsitellään huolella ja tarvittaessa kaato, karsinta ja katkonta toteutetaan vanhaan malliin metsurityönä.

  • Valmistelut

    Kaadetut rungot kuljetetaan veistopaikalle, jossa ne kuoritaan puolipuhtaiksi heti, kun lämpötila keväällä nousee päivällä sulan puolelle ja kaarna hiukan pehmenee. Pankkojäisen puun kuoriminen keskitalvella olisi turhan kovaa hommaa.

    Kuoritut puut mitataan, numeroidaan, luetteloidaan ja pinotaan ilmaviin taapeleihin katon alle, jossa tuuli niitä kuivattaa. Kun pakkasella kaadettu ja kuorittu puu saadaan suoraan kuivamaan, jää laho- ja sinistymisvaurioiden riski pieneksi. Järeän puun olisi hyvä kuivaa ulkona pyöreänä noin vuosi ennen veistoa. Pyöreänä hitaasti kuivaneessa puussa halkeamat ovat pieniä ja niitä on ympäriinsä. Liian nopeasti kuivaneessa puussa halkeamat ovat suuria. Tuoreena pelkaksi sahattu puu halkeaa kuivaessaan kyljestään ja halkeama jää näkyville ja sään armoille.

  • Veisto

    Seuraavana kesänä, kun puut ovat rauhassa kuivaneet veistokuntoon, veistäjä valitsee niistä yhden kerrallaan veistettäväksi. Valinnassa veistäjä sovittaa hirren edellisiin, seuraaviin ja kokonaisuuteen. Veistäjä ajattelee jatkuvasti muutaman hirren eteenpäin ja taustalla kokonaisuutta perustuksista aina harjalle asti.

    Kun kehikko on valmis, se puretaan ja kuljetetaan pystytettäväksi. Sen päälle tehdään lopullinen vesikatto ja aukot peitetään tilapäisesti. Kehikko olisi hyvä jättää vielä seuraavaksi talveksi kattonsa alle painumaan enimmät painumisensa lumikuorman alla. Näin päästään lähelle lopullista painumista ja kehikkoon liittyvien muiden rakenteiden painumavarat voidaan jättää pienemmiksi. Rakenteet voidaan toteuttaa tarkemmin. Kolmantena kesänä asennetaan ovet, ikkunat, välipohjat ja lattiat, sekä muut rakenteet ja viimeistellään sisustus. Sitten rakennus on valmis ja se voidaan ottaa käyttöön.

    Käyttäjän on hyvä vielä seurata painumista määrätyissä mittauspisteissä kerran tai pari vuodessa ja säätää säädettäviksi jätettyjä rakenteita sen mukaisesti. Kun seurannassa ei enää havaita muutoksia on rakennus saavuttanut lopullisen muotonsa.

Käsinveistetyllä hirsitalolla on sielu. Se on elävä. Se näyttää oikealta. Se tuoksuu oikealta. Se tuntuu oikealta. Se on ainutlaatuinen. Se on yksilöllinen. Se on aito. Se on luonnonmukainen. Se on terve. Se on taidetta.

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

0400 509 134